EDUARDO TORRES ACOSTA

Eduardo Torres Acosta on yksi Etnan alueen kiinnostavimmista nuoren polven viinintekijöistä. Hänen tarinansa ei kuitenkaan ala Sisiliasta, vaan Atlantin valtamereltä, Teneriffan saarelta Kanarialta, missä hän kasvoi perheensä pienellä viinitilalla. Lapsuus viiniköynnösten keskellä antoi hänelle varhain ymmärryksen maaperän, ilmaston ja käsityön merkityksestä. Tuliperäinen ympäristö oli hänelle jo tuttu – mutta vasta muutto Sisiliaan vuonna 2012 avasi oven täysin uudenlaiseen mittakaavaan ja terroiriin.

Sisiliassa Eduardo hakeutui ensin oppiin alueen arvostetuille tuottajille. Hän työskenteli sekä Arianna Occhipintin että Andrea Franchettin Passopisciaron parissa, missä hän syvensi ymmärrystään luonnonmukaisesta viljelystä ja Etnan erityispiirteistä. Kokemus vahvisti hänen näkemystään siitä, että viinin tulisi olla mahdollisimman puhdas ilmentymä kasvupaikastaan. Jo muutaman vuoden kuluttua, vuonna 2014, hän perusti oman projektinsa Etnan pohjoisrinteille. Kyse ei ollut suuresta tilasta tai näyttävästä kellarista, vaan pienistä, vuokratuista palstoista, joista jokainen kertoi omaa tarinaansa.

Eduardon nykyinen toiminta keskittyy muutaman hehtaarin laajuisiin tarhoihin, jotka sijaitsevat korkealla Etnan rinteillä, pääasiassa pohjois- ja itäpuolella. Köynnökset kasvavat 750–950 metrin korkeudessa merenpinnasta, missä viileämmät yöt ja pitkähkö kasvukausi säilyttävät rypäleiden hapokkuuden ja aromikkuuden. Maaperä on puhdasta tuliperäistä hiekkaa ja laavakiveä – karua, läpäisevää ja mineraalista. Monet tarhoista on istutettu perinteiseen alberello-muotoon, mataliksi pensaiksi, jotka suojaavat köynnöstä tuulelta ja kuivuudelta. Osa köynnöksistä on vanhoja, ja sekaviljely on paikoin säilynyt, mikä tuo viineihin moniulotteisuutta.

Rypälelajikkeet ovat alueelle tyypillisiä. Punaisissa viineissä keskeinen rooli on Nerello Mascalese -lajikkeella, joka antaa elegantteja, läpikuultavan värisiä ja hienostuneen hapokkaita viinejä. Valkoisissa Carricante on tärkein lajike, tuoden viineihin sitruksisuutta, suolaisuutta ja tarkkapiirteistä rakennetta. Näiden rinnalla käytetään pieniä määriä muita paikallisia lajikkeita, kuten Catarrattoa ja Grecanicoa, usein vanhoilta palstoilta. Viinit kantavat Terre Siciliane IGT-merkintää, koska monet tarhat sijaitsevat korkean paikan rajoilla, jotka eivät ennen mahtuneet Etna Rosso DOC-alueen sisään. Nykyisin tilanne on muuttunut, mutta Eduardo haluaa kunnioittaa tarhojen alkuperäistä merkintää.

Viininteossa Eduardo noudattaa vähäinterventioista filosofiaa. Sadonkorjuu tehdään käsin, ja rypäleet valikoidaan tarkasti jo tarhalla. Käyminen tapahtuu spontaanisti, rypäleiden omilla hiivoilla, ilman kaupallisten hiivojen lisäystä. Käymisastioina toimivat useimmiten betoni- tai terästankit, joskus myös suuremmat, käytetyt tammitynnyrit. Lämpötilaa ei manipuloida liiallisesti, vaan viini saa käydä omaan tahtiinsa. Kypsytys tapahtuu vanhoissa tammitynnyreissä tai betonissa, jotta tammen aromi ei hallitsisi lopputulosta. Viinit pullotetaan usein ilman suodatusta tai kirkastusta, ja rikkidioksidia käytetään vain pieniä määriä varmistamaan viinin säilyvyys.

Tunnetuimpia viinejä ovat Versante Nord -sarjan punainen ja valkoinen, jotka heijastavat Etnan pohjoisrinteiden karua eleganssia, sekä Versante Est Bianco, joka korostaa itärinteen Carricanten raikkautta ja mineraalisuutta. Lisäksi Eduardo valmistaa yksittäisiltä tarhoilta tulevia viinejä, joissa kunkin palstan maaperä ja mikroilmasto pääsevät erityisesti esiin. Yleisilmeeltään hänen viininsä ovat raikkaita, mineraalisia ja läpikuultavia – enemmän hienovireisiä kuin voimakkaita, enemmän jänteviä kuin massiivisia.

Eduardo Torres Acostan työssä yhdistyvät Kanariansaarten tuliperäinen perintö ja Etnan ainutlaatuinen energia. Hän edustaa sukupolvea, joka kunnioittaa perinteitä mutta ei ole niiden kahleissa. Hänen viininsä eivät pyri näyttävyyteen, vaan rehellisyyteen: ne kertovat korkeiden rinteiden viileästä ilmasta, mustasta laavamaasta ja käsityöstä, jossa viinintekijän rooli on ennemmin kuuntelija kuin ohjaaja.