ŠTEKAR - Janko Štekar

Janko Štekar viljelee perheensä kanssa vajaata viittä hehtaaria maata Brdan kunnassa, aivan Italian rajan tuntumassa läntisessä Sloveniassa. Pienen kylän nimi on tarkemmin Snezatno ja se sijaitsee alueella, joka on tunnettu Italian ja Slovenian välisenä rajana. Alueen tunnetut viinimarkkinat nivoituvat vahvasti Italian puolelle, Friuli Collion alueelle, mutta tutustuttua Janko Stekarin viineihin, on helppo heittää vanhat uskomukset romukoppaan.

Štekarin perheen juuret ovat vahvasti värikkään historian omaavan alueen maaperässä. Janko sanookin, että vaikka suku on pysynyt paikallaan 1600-luvun loppupuolelta saakka, on hän itse syntynyt samaiseen taloon Jugoslaviassa, hänen isänsä Italiassa ja hänen lapsensa Sloveniassa. Vaikka historia on täynnä suuriakin muutoksia, yksi asia pysynyt muuttumattomana; perheen pyyteetön ja nöyrä päivittäinen työ maatilalla sekä kunnioitus alueen luontoa kohtaan. Periaatteessa mikään ei ole muuttunut tilalla vuosikymmeniin ja valtaosa perheen käyttämistä raaka-aineista kulkeutuu päivällispöytään muutamien kymmenien metrien päästä. Hedelmät, vihannekset, yrtit, lihat ja snapsit ovatkin kaikki perheen omasta takaa. Nimenomaan kestävä ja kokonaisvaltainen elämäntapa on perheen tärkein tavoite, johon kaikki päivittäiset toiminnot tähtäävät. Janko kokee luomu- ja biodynaamisten mallien olevan enemmänkin tervettä maalaisjärkeä, kuin opittua mallia. Perhe kuuluu VinNatur -järjestöön, jonka viininviljelijäjäsenet haluavat vaalia alueensa ainutlaatuisuutta ja koskemattomuutta, kunnioittaen sen historiaa ja kulttuuria.

Pitkistä perinteistä huolimatta tilan viinit nousivat koko kansan tietoisuuteen vasta 1980-luvun loppupuolella, jolloin nykyisen isännän isoisä Emil esitteli niitä ensimmäistä kertaa alueen ulkopuolella käydessään Italiassa. Oikeastaan tätä ennen tuotanto oli jääneet paikallisten nautittavaksi ja vain harva tunsi alueen tuottajia ylipäänsä.

Brdan alue on siunattu erinomaisilla viininviljelyolosuhteilla. Jyrkähköt tarhat sijaitsevat 180 metrin korkeudessa ja ovat kallellaan etelään ja lounaaseen. Biodynaamisesti hoidettuja tarhoja on yhteensä 4,8 hehtaaria ja niillä ei ole koskaan käytetty kemiallisia torjunta-aineita. Maaperä on rikasta merkeli- ja hiekkakivimaata, jossa viiniköynnöksien lomassa kasvaa monimuotoisesti erilaista kasvillisuutta ja alueen biodiversiteetti kukoistaa. Tarhat sijaitsevat lähinnä Poncan -alueella, jossa ainutlaatuisen maaperän lisäksi puhaltavat lempeät tuulet ja ilmankosteus on suhteellisen alhainen, jotka auttavat taistelussa tauteja vastaan. Kellarissa perhe vannoo minimaalisen työn nimeen, jossa luonnolle annetaan tila ja aika löytää uomansa ja rypäleiden jatkumo tarhoilta pulloon toteutuu ilman käsittelyä taikka maskeerausta. Viinit valmistuvat kokonaisuudessaan ilman kemikaaleja, lisäaineita ja luontaista käymistä sekä ikääntymistä häiritseviä prosesseja. Valmistus nojaa iänaikaisten oppien varaan, jossa maserointiajat ovat pitkiä ja käyminen täysin spontaania. Luonnonmukaisuutta alleviivaa perheen tapa tehdä viiniä vain vuosina, jolloin olosuhteet siihen ovat optimaaliset. Tästä johtuen samoja viinejä ei julkaista joka vuosi ja viinit ovatkin vahvasti yhden vuosikerran ilmentymiä.

Kellarissa on paikallaan valettuja sementtitankkeja, ikivanhoja neutraaleja akaasiatynnyreitä, puusammioita ja vähäinen määrä terästankkeja, jotka ovat ainoa viite moderninajan viininvalmistuksesta. Lämpötilakontrollia ei ole ja kellarissa pelataan muutenkin pitkälti ilman nykyajan mukavuuksia. Ennen kaikkea Jankon ja Tamaran ajatuksena on tuottaa aitoja viinejä, jotka herättävät sekä tunteita että kertovat maasta ja perheestä näiden viinien takana. Tämän lisäksi tyyli on säilynyt aina samana eikä valtavirran tai markkinoiden vaikutus ole koskaan koskettanut tekemistä lainkaan. Alusta asti viiniä on tehty itselle eikä naapurille.

Rypälelajikevalikoima on alueelle uskollinen; rebulaa (ribolla gialla), malvazijaa, sivi pinot’a (pinot gris), chardonnayta, merlota, picolit’a, rieslingiä sekä cabernet sauvignonia. Yhteensä pulloja valmistuu reilut 20 000 vuodessa, jotka ovat tasaisesti puoliksi valkoisia ja punaisia. Alueelle tyypilliseen tapaan punaviinien kypsytysajat ovat pitkiä ja ne löytävät tiensä kellarin syövereistä vasta reilusti ikääntyneinä. Valkoisissa kuorikontaktit ovat pitkiä ja ne kestävät hienosti aikaa. Tämä esittäytyy näissä oransseissa upealla tavalla runsautena ja eleganssina. Runsaamman hapokkuuden ystävät nauttivat nämä kuitenkin nuorina, jolloin juotavuus ja nautittavuus ovat huikeasti esillä. Kaikkia perheen viinejä yhdistää runsas ja kompleksinen ote, josta aistii alueen maaperän, ilmaston ja fiiliksen. Pähkinänkuoressa Štekarin perheen viinien voi todeta olevan vanhan koulukunnan meininkiä, joista maistaa upealla tavalla vuosikymmeniä vanhat perinteet ja alueen todellisen luonteen.