DOMAINE RICHAUD - Marcel, Claire & Thomas Richaud

Richaud’n viinitila sijaitsee upealla paikalla Cairannen alueella eteläisessä Rhônessa. Tilan historia ulottuu viiden sukupolven taakse.ja tätä nykyä vetovastuussa ovat Marcel sekä hänen lapsensa Claire ja Thomas. Marcelilla on takanaan yli 40 vuosikertaa tilan peräsimessä, sillä hänen isänsä eläköidyttyä vuonna 1974 Marcel hyppäsi ohjaksiin vain 17-vuotiaana. Marcelin tavoite oli tällöin irtaantua kokonaan Cairannen osuuskunnasta, johon kaikki rypäleet olivat 1950-luvun lopusta kulkeutuneet. Tämä takasi hänelle tarvisemansa työrauhan, kun osuuskunnan pyrkimys suuriin satomääriin ja koneelliseen viljelyyn hävisi kuvasta. Oppia Marcel on hakenut muun muassa Marcel Lapierreltä, joka etenkin alkuun toimi tärkeänä mentorina. Tilan viinit alkoivat vähitellen saada entistä enemmän nimeä ja vuodesta 1987 lähtien kaikki rypäleet on käytetty tilan omien viinien pullotuksiin. Tila on toiminut luonnonmukaisesti aina Marcelin isän ajoista lähtien ja tila onkin yksi Rhônen alueen suunnannäyttäjiä biodynaamisuuden saralla. Richaud’n tilaa voidaan myös perustellusti pitää suurena osatekijänä siihen, että Cairanne viinit on luettu vuodesya 2015 Côtes du Rhône villages -laatuluokituksen alle.

Tätä nykyä Richaud’n tarhat levittäytyvät reilun 60 hehtaarin alueelle. Satomääriä on vuosien saatossa rajoitettu runsaasti ja nykyään tarhoilta kerätään keskimäärin 35 hl hehtaarilta. Rypäleet poimitaan tiettyinä aikoina eri astioissa sen mukaan, ovatko ne aamu- vai iltapäivärypäleitä. Ne sijoitetaan aina ensin kylmään huoneeseen käymisprosessin hidastamiseksi, joka tapahtuu aina villihiivoilla. Mehut päättyvät cuvéesta riippuen tynnyreihin tai demi-muideihin kypsymään ja viinien stabiloiduttua niitä ei kirkasteta tai suodateta.

Marcel puhuu paljon viinien manipulaation ongelmista ja niiden vaikutuksista koko viinimaailmaan. Hän uskoo vahvasti siihen, että tulevaisuudessa kuluttajilla on oltava oikeus tietää, mitä ja kuinka paljon lisäaineita viinit sisältävät -y htä lailla kuin muissakin tuotteissa. Hän nostaa esimerkiksi alueen sallitusta sulfiittilisäysmäärästä, joka on 190 mg litraa kohden. Tällöin viiniä on mahdollistaa lähes mädistä rypäleistä. Tämä on sallittu ainoastaan siksi, että suuret viinitilat pystyvät tuottamaan huonolaatuisista, tehotuotetuista ja koneellisesti kerätyistä rypäleistä viiniä ja pitää näin pyörät pyörimässä. Marcelin puheissa tässä nousevat esiin kysymykset terroirin roolista sekä ranskalaisen alkuperämerkintäsysteemin ongelmista. Hän uskoo vakaasti, että tehdäkseen viiniä, jossa voi maistaa aidosti viinin alkuperän, tarvitaan terve, hyvin hoidettu maaperä sekä hallitut satomäärät, jotka tuottavat ensiluokkaisia rypäleitä. Yhtä lailla vinifikaatiossa manipuloinnin tulee olee mahdollisimman vähäistä.

Marcelin perimmäinen pyrkimys valmistaa syntyperäistä teroirria on vuosien saatossa hioutunut upeaan muotoonsa. Tilaa pidetäänkin nyt perustellusti yhtenä koko eteläisen Rhônen avaintuottajista ja viinit tarjoavat upean ilmaisun tästä klassisesta viinialueesta.