CANTINA GIARDINO - Antonio & Daniela De Gruttola

Cantina Giardino syntyi vuonna 2003 kuuden ystävyksen yhteisyrityksenä, joiden ensisijaisena tarkoituksena on säilyttää ja hoitaa vanhoja viinitarhoja ja alkuperäisiä lajikkeita Irpinian alueella, korkealla Campanian Apenniinien kukkukoilla. Yhtä tärkeää kaveruksille on vaalia ikivanhoja viinintekotapoja ilman kompromisseja. Pariskunta Antonio ja Daniela di Gruttolan johtamalla ”projektilla” on tiluksia 12 hehtaarin verran, joista viinitarhoja on 7,5 hehtaaria. Eri viinejä tehdään tusinan verran ja kokonaistuotanto on maltillinen, alle 20 000 pulloa vuodessa. Kaikki tarhat ovat peräisin viljelijöiltä, jotka ovat viljelleet aluetta vuosisatojen ajan, mutta aikojen saatossa luopuneet viininviljelystä tai muuttaneet alueelta. Nuorimmatkin tarhoista ovat yli 50 vuoden ikäisiä ja Cantina Giardinoa viinejä nimitetäänkin paikallisten kesken ”Campanian vanhuksiksi”. Viininteosta päävastuun kantaa Antonio, jonka juuret ovat syvällä Campanian maaperässä. Hän on asunut koko ikänsä alueella ja toiminut enologina parillekin suuremmalle viinitalolle. Muut projektissa olevat ovat Danielan veli vaimoineen sekä pariskunnan pari ystävystä, jotka jakavat rakkauden artesaaniviinintekoa kohtaan. Itse asiassa projekti sai alkunsa jo 90-luvun loppupuolella, jolloin kaverukset tekivät ”kotiviiniä” kierrätyspulloihin Danielan kotona hänen isänsä tarhojen rypäleistä.

Tarhoja hoidetaan suurella rakkaudella ainoastaan käsin ja luonnonmukaisesti, jolloin pienestä sadosta saadaan erittäin terveitä ja hyvinvoivia rypäleitä. Kellarissa täydellisesti kypsyneet rypäleet ilmaisevat itseään ilman turhaa interventiota tai lisäyksiä. Fermentointi tapahtuu ilman lämpötilakontrollia ja käymisajat saattavat olla kuukaisia. Kellarista löytyy teräksen ja amphoroiden lisäksi paikallisista kirsikka- ja tammipuista tehtyjä sammioita, joita käytetään vuosikerrasta ja fiiliksestä riippuen. Yksikään vuosikerta ei ole samanlainen, jota alleviivaa Antonion vaistonvarainen toiminta rypäleiden kanssa. Toisena vuonna rypälemehu kypsyy amphorassa, kun taas seuraavana vuonna saman tarhan samaiset rypäleet saattavat viettää aikansa lasikuidussa ja kirsikkasammioissa. Voidaankin puhua ainutkertaisista prosesseista, joiden lopputuotteena pääsemme nauttimaan upeita aluetta todella ilmentäviä viinejä, jotka ovat vahvasti vuosikerralle leimallisia. Yhtenevää näille viineille ovat niiden vangitsevan kauniit ja värikkäät etiketit, jotka ovat pariskunnan hyvien taitelijaystävien käsialaa. Yhtä lailla valkoiset rypäleet nauttivat vuosikerrasta riippumatta pitkästä kuorikontaktista ja aglianico pitkästä maseraatiosta.

Tarhoilla kasvaa alueen alkuperäislajikkeita aglianicoa, coda di volpea, grecoa sekä fianoa. Maaperä on pääosin kalkkikivistä vulkaanista maata, joka antaa erinomaiset kasvuedellytykset rypäleille. Tarhat sijaitsevat n. 500-700 metrin korkeudessa merenpinnasta. Täällä kasvukausi on kenties Euroopan pisin, sillä valkoiset rypäleet kerätään keskimäärin lokakuussa ja punaiset marraskuun jälkimmäisellä puolikkaalla. Tämä tarjoaa luonnollisesti hämmästyttävän pitkät kasvujaksot, jotka suosivat täydellistä polyfenolista kypsymistä rypäleille. Rypäleet pyritään kuitenkin keräämään juuri ennen täydellistä kypsymistä, jotta niissä on mahdollisimman paljon luontaista hapokkuutta jäljellä.

Antonio pyrkii saamaan viineihinsä erityisesti juotavuutta. Näitä viinejä nauttiessa tämä on helppo allekirjoittaa. Yhtä lailla persoonalliset viinit haastavat nykyaikaisen viininvalmistuksen rajat alkuperäislajikkeiden rehellisen aidolla otteella.